Danmark

Lyhyesti ja ytimekkäästi, Tanska. Osittain onnistunut reissu, osittain täysin penkin alle mennyt kalabaliikki. Meillä oli taas perusporukka mukana - minä ja Silja plus meidän toinen toistaan viisaampia koiria 19 kappaleen voimin. Tällä kertaa me päätettiin ottaa extremematkailun kannalta, ja oikeasti ajettiin jokainen kilometri aina niin ihanaan Tanskaan (ok, jos laivamatkaa HKI - STO ei lasketa) asuntoautolla! Oli muuten helkkarin hieno auto, joka saatiin ilmaseksi lainaan mun sedältä. Iso ja tilava, oikeen makuuhuone erikseen! Siinä kelpasi köröttää, ja kun sängyt ja muut sai kasaan niin koiratkin mahtui häkkeineen niin väljästi, ettei mitään rajaa. I love that car.

Tanskassa yövyttiin näyttelyalueen vieressä olevalla leirintäalueella, oikeammin sanottuna sen perimmässä puskassa. Siellä ne nimittäin antaa koirapaikat erikseen. Ja kyllähän meidän jengistä irtoaa, no, sitä itteään aika hitonmoinen määrä. Joskus sitä miettii, miksi laittaa niin suuret summat johonkin ulkomaanreissuun koirien kanssa eikä edes lomaile. Alkaa olla nimittäin tän vuoden "lomapäivät" jo käytetty. Meikä lähteekin sit Alankomaihin palkattomalla lomalla. Jee!

Mutta Tanskaa voisi kyllä kehua ihan päästä varpaisiin (voiko noin sanoa maasta?), se on niin rauhallinen ja kaunis alavine maisemineen. Ihmiset on myös superystävällisiä. Pääsi sitä muutamaan kertaan sönköttämään jotain ruotsiksi tanskalaisille lapsille, jotka kovasti halusivat strygeä hundeja. Onneksi just toi lause sattui olemaan tosi lähellä länsinaapurin kieltä, että kyllä tällainen suomenruattailaiseksi kasvatettu ja silti suomea äidinkielenään puhuva ymmärsi. Onneksi näyttelypaikalla oli tosi selkeät enkunkieliset opasteet, ja leiriydyttiin kehän laitamille telttoinemme taas hyvissä ajoin ennen kehän alkua.
Tällä kertaa koska mukana oli kanssa Kervinin rakas, Kein, oli esittäjien kanssa vielä enemmän säätöä kuin ennen. Silja saikin näppäränä tyttönä juosta iiisoooon alueen poikki monen monta kertaa, kun arvostelu viivästyi. Ja niinhän siinä kävi, että samaan aikaan kun Kein kävi keräämässä ainoana vespana potin pois, meikä veti rundia kehässä ensin omien ja sitten Siljan pehkopoikien kanssa.
Robbie oli avoimessa EH ja ei sijoittunut kilpailuluokassa, joka nyt oli hienoinen pettymys. Käyttöuroksissa olikin sitten sairas show, kun mun olisi pitänyt olla samaan aikaan kehässä NELJÄN ison uroksen kanssa... LOL. Siitähän sitten nappailemaan täysin randomeita ihmisiä hihnan varteen, varsinkin kun nämä urokset eivät nyt ole mistään mukavimmasta päästä esittää. Carlon sain tungettua onneksi Rebecalle, joka on nähnyt koiran edes muutaman kerran, niin herra meni ihan nätisti sen muutaman pakollisen rundin mitä ennen yksilöarvostelua vaadittiin. Casey ja Eyon oli pakko luottaa täysin vieraiden havannakoiraihmisten käsiin (joo, olisitte nähneet kys. henkilöiden ilmeet kun omien pienen fifien tilalle tuli molemmille yksi 60cm korkea pehkouros.....) ja itse uhrasin sormeni Fenixin tähden. On muuten ihan samanlainen kuin siskonsa, kirjaimellisesti syö sormet jos on jotain lihapullia käsissä. Ihan hyvin tuostakin härdellistä selvittiin, ja Siljakin kerkesi sopivasti kilpailuluokkaan esittämään. Carlolla tyytyminen siihen perus erittäin hyvään.
Nartuissa junnuissa pyörähti Fara ja Riana, molempien saadessa EHn ja sijoittuen käänteisessä järjestyksessä ykköseksi ja kakkoseksi. Ei siis roppijunnu-titteliä tänne suuntaan. Käyttönartuissa Kiira ja Paju taas peräkkäin, tällä kertaa molemmille ERI ja Kiira kolmas ja Paju neljäs. Aika harvinaista, että Kiira peittoaa Pajun. Mutta kaikki mitä tulee otetaan kernaasti vastaan. Pääsin vielä pyörähtämään kasvattini Margaretin kanssa veteraaneissa, siellä tyttö hienosti ERI1 ja ainoana veteraanina ROP-veteraani. PN-kehästä käteltiin menemään meidän nartut saman tien, mutta suureksi ilokseni edes Margaret sijoittui, ollen PN4. Riana ja Kiira kävivät vielä edustamassa Merikapteenin kasvattajaluokassa, sille tuloksena KASV2 ilman KPtä.

Shelttikehässä kävin kirjaimellisesti pikavisiitillä, kun joku piru oli laittanut sen nahkojen kanssa päällekkäin. Vähän liian nopeiden ravikierrosten jälkeen molemmat pojat saivat EHn, kuten aina ennenkin. Arvostelussa tais olla jopa maininta siitä, että liikkeet ei ihan priimaa olleet. Sen siitä saa kun häslää! Pitää varmaan ens näyttelyyn hommata pojille omat esittäjät, kun ei tule tästä hirveästä juoksemisesta oikein mitään hyvää ikinä kellekkään. Pyydän anteeksi sen belggarin omistajalta ja koiralta itseltään, kenen hännän päälle astuin. Toivottavasti kaikki luut on ehjinä paikallaan...

Nahkoissa olikin sitten aika häslämeininki, kun tuomari oli tooooooooosi nopsa. Sai olla kokoajan vaihtamassa koiraa ja tunkemassa nauhoja ties mihin suuntaan. Kasvatteja oli paikalla jälleen just se 4, joten sain kasvattajaluokan. Hienosti liidelleen Spike olikin junnuissa ERI sijoittuen toiseksi kilpailuluokassa. Kerpsanin kanssa käytiin hakemassa lisää punaista nauhaa meidän leiriin, tuloksena EH ja kilpailuluokassa ykkönen. Spike olikin sitten lopulta hienosti myös paras uros nelonen.
Nartuissa eka kävin vetämässä rundin Medean kanssa, tuloksena EH. Iona the sisko seurasi samalla tuloksellaan pian perässä. Kilpailuluokassa tuomari mietti pitkään Ionan ja Medean välillä, mutta sijoitti Medean kuitenkin nelospallille Ionan jäädessä itkemään ilman sijoitusta. Myös Sinna sai EHn, ja ei sijoittunut.
Käyttönartuissa Kreeta kävi näyttämässä vähän "mallia", ja oli EH4. Oli taas meidän rouvalla huono korvapäivä. Kreetahan täyttää kohta kahdeksan, joten ei ole meillä jäljellä enää kovin montaa käyttöluokan näyttelyä. :)
Kasvattajaluokassa käytiin näiden neljän Milleniumilaisen kanssa pyörähtämässä, ja iloiseksi yllätyksekseni ryhmä oli ROP. Jee, kerrankin!